Heippa teille kaikille tasapuolisesti. Mä oon tosiaan vielä elossa ja voin lihavasti hyvin. On ollu vaan vähän muuttokiireitä, me muutettiin mamman kaa sen syntymäkaupunkiin missä se asui kai noin vuonna 1800 jotain. Se oli mulle pieni kriisi, olenhan mä ollu koko ikäni City-Puudeli. En oikein tiedä mikä mä nykyään olen. Jos mammalta kysyy niin se sanoo että: lihava, ahmatti, kerjääjä… Mutta mä en koe että noi sopii mun idendideeddiin. Häme-Puudeli? Päijät-Häme-Puudeli? (liikaa viivoja). Lande-Puudeli? Pikkukaupunki-Puudeli? MÄ EN VAAN TIEDÄ! Kertokaa, jos tiedätte.
Mä en oo kauheesti laihtunu lihonu sitte viime näkemän. Multahan anastettiin se varvas reilu vuosi sitten ja sen jälkeen oon jaksanu kuulkaa riekkua ku nuoret tytöt 🙂 En öisin mutta paljon 😉 Vaikka täytänkin täyden kympin ens kuussa. Mua luullaan paljon nuoremmaksi ku mitä oon. Mun profiilikin on pysyny aika hyvänä, ei oo alkanu valua kuten mamma iän myötä. Vai mitäs sanotte:
Arvatkaapa mitkä asiat on parhaita nykyään?! Mä nään papan joka päivä. Ensin se tulee ja tekee remonttia. (Mamma menee jonnekin karkuun siksi ajaksi, se ei kai tykkää töistä). Sitte me mennään kahdestaan papan luo, syödään ja käydään nukkumaan. Sitte mamma hakee mut tai pappa heittää mut kotiin. Aika hyvä palvelu! Ja ne herkut!!!
Ja sit täällä asuu Dana perheineen, mä nään niitäkin nyt useammin ja Danan vanhemmatkin on huippuja!! Ja ne herkut!!! Me käytiin Danan ja Tildan kanssa tutustumassa yhteen puistoon täällä, Tähtiniemen koirapuistoon. Mä oon toi hoikka tyttö vasemmalla, Dana on keskellä ja Tilda, joka on espanjalainen, on oikealla.
Mä oon vieny mammaa lenkille tänne ympäristöön, me vähän haistellaan paikkoja. Ai mitä koiria puudelit oli ennen ku niistä tuli seurakoiria? No vedestä noutavia lintukoiria, miten niin?
No en kai mä voinu niitä huomata kun katselin muualle!
Hei mun oli pakko tulla hakemaan apua. Näyttää siltä että mamma on joutunut kiristyksen uhriksi! Että jos meille sattuu jotain – vaikka hävittäis yht´äkkiä – niin tiedätte mistä alkaa etsiä syyllistä. Antakaas ku kerron tarkemmin.
Kaikki alkoi siitä ku mun jalkaan tuli fruktoosi furunkuloosi. No se tiesi reissua Mevetiin, tiiättekö sen paikan jossa on ihania ihmisiä tosi ikävissä työtehtävissä. Saatiin homma hoidettua ja se vaiva hävis. Sain nauttia vajaan viikon paljasjalkaisena city-puudelina kun pukkas toinen varvas juttu. Sen kanssa jouduttiinkin käymään useampaan kertaan Mevetissä. Mamma tuolloin totesi, että hän taitaa sijoittaa Mevetin osakkeisiin, koska kannetaan sen palkka sinne.
No se kai sit osti osakkeita joita ei pystynytkään maksamaan. Koska Mevet on katkonut multa varpaan!! Ne varmaan kiristää mammaa sillä. Mamma tosin väittää että varvas katkottiin levyepiteelikarsinooman vuoksi (onkohan se joku painonpudotusmetodi). Eikä ne muuten lähettänyt sitä varvasta mammalle varoituksena vaan jollekin patologille. Mulla ei ole hajuakaan miksi sitä piti varoittaa, patologisesta valehtelusta?
No nyt on asia kai kunnossa, koska loput varpaat on tallella. Mamma sanoi että kaikilla pihveillä on hopeareunus… ai pilvillä? No sama se, mun hopeareunus on se että paino on pudonnut varpaan verran ja vain 17 kynttä on enää leikattavina 🙂 Ja se että pappa tuli hoitamaan mua kahdeksi päiväksi… ja jakamaan ruokansa mun kanssa… plus sain lihapullia pienen koiran painon verran… 🙂
Ps. Ja kaikki hyvin, pystyn edelleen taas syömään, ruokahalu on ok!
On se vaan kumma kun saa joka kevät palata samaan asiaan. Eli. Miksi ihmeessä mun vessasta ei ajeta ruohoa?!?! Kuvitelkaa ite onko kivaa kyykistellä ja yrittää kakkia 20 senttisessä heinikossa kun ruohot kutittelee you know what! Mä mainitsin tästä jo viime keväänä ja taas joutuu. Samoin joka kevät nousee keskusteluun ihmisten luontoon heittämät roskat. Ei auta vaikka olisi niitä kivoja ihmisiä jotka laittavat roskat tunnollisesti roskikseen. Aina löytyy niitä töröjä, jotka pilaavat koko ihmiskunnan maineen jättämällä roskat noukkimatta.
Mä veikkaan että joku on taas lahjonut mammaa ilmasella pullalla tai sämpylällä. Ja sen vuoksi mamma on ilmottanu meidät nahkahihnan vetolujuustestiin. Joo joo. Ei se multa mitään kysyny halus varmaan syödä palkkiot itse. Ei se muutenkaan ole mulle asiaa kertonut, mutta älykkäänä narttuna osaan kyllä päätellä
Mutta miks ihmeessä testit on aina mökiltä palatessa?! On ollu niin mukavaa olla kahleitta metikössä. Se on niin ärsyttävää ku mamma sitte vetää vastaan remmilenkeillä! Vaikka mä kuinka käytän G-voimia (tulee sanasta Gigi-voimat, ju nou) ni ei se seuraa. (Mistähän muuten sana G-piste tulee… Gigi-piste??) Miksei me voitais tehdä niitä testejä vaikka kotona…ihan lyhyen aikaa kerrallaan.
No. Luulis että moisesta tulee joku korvaus tai palkkio. Mutta ehei! Päin vastoin, kun kurkkaan mammaa että joko, niin mamma manailee vastaukseksi etten ole muka ansainnu. Minähän sen raskaimman testityön teen vetämällä käytännössä koko lenkin! ”. Yritä nyt sitten ymmärtää tuon vanhanpiian aivoituksia! Päättäis että testataanko vai ei. Ja jos ei, ni antas mun kävellä rauhassa. Nih!
Hihna on muuten kestänyt jo 5 vuotta…
Näyttää vahvasti siltä että mamma ei saa tänne mitään aikaiseksi. Se elää kai jotain ruuhkavuosia, menee aamuisin ruuhkajunalla töihin, kävelee töiden jälkeen ruuhkassa rautatieasemalla je matkustaa ruuhkajunalla kotiin. Minä kun kuvittelin että ruuhkavuodet ois aika paljon nuoremmilla.
Me käytiin yks päivä Puksulassa Murren Murkinassa, pääsin pitkästä aika mukaan. Me nähtiin siellä sukulaisen mamma, terkkuja Mokalle ja sen mammalle!! No mun mamma alko miettimään että onkohan se Mokka oikeesti sukua. Ku meillä kaikilla on yhteinen Big Mama, Päivi nimittäin. Ja meidän kaikkien virallinen etunimi on Zanita´s. Sitten tulee pikkumammat. Ja niillä on meidät. Ja me ollaan isoja ja ihania. Tollasta turhaa pohdiskelua se harrastaa, ei ihmekään että sillä on aina energiat lopussa. Mamma on kuulemma aina ollu tollanen. Tarina kertoo että kun se oli tokalla luokalla kaaaauuuuuaaaan sitten (en tiedä oliks se rautakaudella vai kivikaudella) se kysyi opettajalta että onks Jumala ja Maria eronnu ku Jeesus oli Jumalan poika mutta Maria oli Joosefin kanssa naimisissa….. MAMMA! KAIKKIIN ASIOIHIN EI OLE VASTAUSTA! PISTE. Mun on pakko teeskennellä lepäävää, jos se vaikka lopettais.
Tän kanssa me ollan samaa sukua ja samaa verta, ihan varppina. Kattokaa vaikka, profiilit natsaa toisin ku mammalla netissä joskus aikanaan… Dana on edessä ja mä takana.
Mä lähdin lomalle Pappalaan. Tällä kertaa en vieny mammaa hoitoon, katsotaan kuin se pärjää yksin kotona. Hei mä suosittelen kaikille lämpimästi Pappaloita! Siellä on ihan loistoruoka ja sitä saa kun haluaa – paljon. (Ja mamma ei oo rajottamassa). Ja palvelu on muutenkin ihan loistavaa, ei tartte kun istua papan eteen, katsoa silmiin ja koukistaa rannetta ja se on siinä, saa ruokaa ja rapsutuksia!
Lupasin laittaa muutaman kuvan mamman tekeleistä. Reetu sai samanlaiset säärystimet ku mulla on, sillä on vaan poikaväriset 🙂 Reetu on kans villa mutta se on mua pienempi. Toi kuva on sen mamman ottama, ei mun mammelin. Siihen tuli vahingossa toi mun puumerkki 😦
Sit se teki jotain pesulappuja, jotka ei löydy kuitenkaan kylppäristä vaan ne on lojunu tossa olkkarin pöydällä… Ne on bambualangasta, näin tarina kertoo.
Ja sit se teki mun kaveritytölle liian pienet Conssukat. Onneksi lupas neuloa ens talveks uudet punaset, vähän hyvitystä 🙂
Juu grammoja en tod ala tähän luettelemaan, mamma saa tehdä sen ite! On se tehny yhden neuletakin ja yhdistämistä vailla virkannu puseron, mutta kun se ei saa niitä kuvia otettua… Ymmärrän toki että sitä välttelee asioita joissa on ihan surkea ei ole hyvä.
No mutta hyviä öitä, mä meen taas.
(Mä yritin yks ilta saada oman puolen sängystä mieleiseksi, mutta lopputulos ei tyydyttänyt. Siispä nukuin mamman puolella 😀 )
Ei näytä tulevan mamman bloggaamisesta mitään. Kuin se luulee että kerran kuukaudessa sukasta otettu huono kuva innostais ihmisiä. No niin, mä tuun ainakin hetkeksi puikkoihin että saadaan laiva taas kurssiinsa. Tai siis otan ohjat, mamma hallitkoon noi puikkojutut.
Hirveesti on tapahtunut sitten viime näkemän. Oon nukkunu, liikkunu ja syöny… hirveesti! (Ja porosti ja kanasti!) Naudasti en ku mamma välttelee sen antamista. Se on alkanu olla aika mutkaton noiden ruokien suhteen, tänk gaad!! Kanansydämiä se pihtaa koska sanoo että mä piereskelen siitä. Mitä se tarkoittaa? Sitä ilmaako jota ajoittain päästelen? Tässä yhtenä päivänä se ilma tuli äänen kanssa ja itekin vähän säikähdin.
Vuoden vaihtuminen tuli ja meni, onneksi se vaihtuu vaan kerran ihmisvuodessa. Ajatelkaa jos se vaihtuis koiran vuosien mukaan! Joka toinen kuukausi paukkuis. Onneksi ne keksi ton ihmisten vuoden ni päästään me ääniarat vähän helpommalla. Mamma antoi mulle jotain keeliä suuhun, maistui samalta ku vuosi sitten. Aikansa kesti, mutta sitten aloin nukkua. Odotellessa kävin saunassa. Tosin se ei ollu päällä mutta sou wot, ei takerruta pikkuseikkoihin.
Mä oon myös itsenäistyny viime vuoden aikana. Kesän asuin käytännössä papan mökillä aina kun se oli siellä. Ja matkustin Jouluksi papan luo viikoksi, mamma meni Tallinnaan hoitoon siksi aikaa. Voi pojat että meillä oli papan kanssa mukavaa. Jäi mamman laittamat eväät syömättä, oli sen verran paremmanmakuista murkinaa. Ajatelkaa, suolattomia ja sipulittomia papan tekemiä lihapullia, kolmesti ryöpättyä sian nahkaa, aamupalaksi paahtoleipää ja välipalaksi broiskunkoipea. Plus kaikkea muuta pientä sen päälle, mistä ei mammalle puhuta. Se oli hieno loma, olin ihan poikki sen jälkeen. Haettiin papan kanssa mamma hoidosta ja oli kyllä surkea olo kun pappa lähti kotiinsa ja jätti mut mamman luo.
Mun nivelet on vanhentuneet ja alkaneet mennä rikki. Ei sitä päälle päin näy, mutta tuntuu. Aamuisin niitä öljytään sisäisesti, sain vinkin Manulta ja Bonolta, niiden perheessä käytetään samaa Nutrolinin niveltehojutskia. Ja ne maistuu aika hyvältä. Siitä huolimatta joskus vähän kipuilee, pakkanen ei tee niille hyvää vaikka muuten olenkin intopiukeana tuosta -20 ilmasta! No mamma puikotteli mulle villasäärystimet. Kyllä muutkin rodut sellaisia voi käyttää ku villat vaan. Kun se pohti sitä säärystinasiaa työpaikalla ääneen kuten se tietääkseni pohtii siellä kaikkea muutakin ääneen ja rasittaa työkavereitaan, ni sen pomo heitti ajatuksen että junasukat! No mamma tarttui siihen ja teki sellaiset ilman niitä pusseja. Ja ne oli kyllä aika kivat, ei häirinny lenkillä yhtään. Ja mun lempiväriset, punaset 🙂 En mä malttanu niitä aamulenkin jälkeen riisua lainkaan.
Muita sen tekemisiä on nyt sitten tuossa perässä: viisivuotiaalle työkaverin lapsenlapselle hiiri- ja raitasukat, Cocon emännälle, mun rakkaalle Leenalle virkatut säärystimet (se lisäs vielä alareunaan tuollaisen leveämmän pitsin ekojen kuvien jälkeen, joten siksi kaksi kuvaa) ja Emilialle kuplalapaset, jotta se tarkenee kun ulkoilutan häntä. Ja kai siksi että kun se sai lakin. Eiks myssy ois sopinu paremmin lapasten kaa? Ja sit vielä mamman serkulle loviccalapaset.
Ohitetaan se tilasto-osio nopsaan mamma tuppaa jaarittelemaan niistä kertoessa. Joulukuussa se kulutti 414 grammaa lankaa eli koko vuonna yhteensä 4 330. Se teki 38 sukat, 17 barefootit, kuudet lapaset ja viisi pipoa joista mikään ei oo sen mieleen, voisko se johtua sen päästä, ei pipoista. Ynnä muuta. Lankavaraston määrän se sotki joulukuussa mutta kertoi että siellä on varmaan saman verran kuin vuosi sitten…. Ei se enää aio laskea varaston määrää, ainoastaan sen mitä kuluttaa.
Mutta ei sitte muuta. Hyvää alkanutta vuotta kaikille, haukutaan kun tavataan 😀
Käyks kellekkään muulle noin että ei osaa ajatella marraskuuta ilman sitä biisiä? Oli taas kuulkaa tosi hyviä aikeita postata neule kerrallaan. Ja aikeiksi jäi.
No aloitetaan kuvilla, jotka on otettu jo lokakuussa neulotuista… Ekaks ystävälle ”vaaleiden farkkujen siniset” pitsisukat. Harmillisesti vaan noissa langoissa ei saa samalla tavalla vivahteita kuin maalikaupassa, joten kompromisseja joutuu aina tekemään. Lankana näissä on Janne ja tein nelosen puikoilla, jotta ne löystyis sopivasti. Olen nimittäin huomannut että on kahdenlaisia sukkia: joko napakoita ja tiiviitä tai löysiä. Ja nyt tuntuu että suurin osa haluaa niitä löysiä… Anteeksi kaikille teille, joilla on mun tekemät tiukat sukat!
Ohje on mukailtu Novitan ohjeista. Oon tykästynyt tuohon sädekavennukseen, joten tungen sitä kaikkiin sukkiin. Mutta vain kärkiin… Sukkien myötä Elinalle kaikkea hyvää ❤
Sitten vuorossa taas junasukat, tällä kertaa oranssista Nallesta. Sukkien saaja syntyy työkaverin tyttärelle alkukeväästä, joten ollaan hyvissä ajoin liikkeellä. Mites se sanonta meneekään ”aikainen vauva sukat nappaa” tai jotain sinne päin. Kuvassa oleva minijoulutähti ilahduttaa mua työpaikalla!
Ja jos jatketaan junasukkateemaa (ja työkaveriteemaa), niin nämä kolmet vihreät menevät työkaverin sukulaisvauvoille, serkuksille. Yksi heistä on muutaman kuukauden vanhempi, joten siksi yhdet isommat. Nämäkin on Nallesta. Ja koska junasukat on sellainen mukava nopea neulottava, teen niitä jos ei ole ideaa seuraavasta projektista. Näin syntyivät nuo pinkihköt Drops Fabelilla. Puikkokoko eroaa tasan yhdellä numerolla noista Nallesta tehdyistä, 2,5/3,5.
No jätetääs Nalle ja junasukat, mutta pysytään vielä hetki työkavereissa. Seuraavat sukat menee työkaverin tyttärelle, tehty samasta Hot Socks Spectrasta kuin aiemmat nilkkasukat. Koko on 38 ja puikot 2,5… ja ois ehkä voinu olla vielä pienemmät! Siis puikot, ei sukat. Tällaisia itsestäänraidottuvia tai liukuvärjättyjä sukkia varten pitäisi opetella tiimalasikantapää, jotta ei tulisi tuollasta äkkinäistä värimuutosta nilkkaan. Mutta sen aika on sit joskus.
Vanha koulukaveri pyysi tyttöystävälleen – vai sanottaisko keski-iässä jo naisystäväksi – sukat. No mikäs parempi teema kuin sydämet ja Maarian mallilla. Lankana on Janne, jolle suosituspuikot ois olleet 4-4,5, mutta mä tikuttelin kolmepuolikkailla.
No. Sukat, joissa kuvio tulee eteen, on hieman haasteelliset pakkaamisen kannalta. Koska eihän niitä näin voi antaa…
… kun se malli on tällainen…
..joten kompromissina tällainen kömpelöhkö pahviviritys!
Viimeisenä ja vähäisimpänä on taas yksi epäonnistunut pipo, mikä hiton pipokirous on langetettu mun ylle?! Ei vaan onnistu. Mielikuvissa ne näyttää ihan erilaisilta kuin valmiina. Tuohonkin hassasin laatulankaa, tosin purkulankana. Purin siis yhden aikaisemman epäonnistuneen pipon. Lanka on Onion Tussah Silkiä. Saas nähdä meneekö tämäkin purkuun, pitää vähän makustella.
Ja sitten se tilasto-osio. Neuloin 307 g. Ostin 650 g ja purin käyttöön 57 g. Joten yli neljä kiloa on neulottu tämän kalenterivuoden aikana ennen viimeistä kuukautta ja varastossa on 9 551 grammaa. Reissu Karnaluksiin on tulosa ja kaksi puseroa odottaa purkua, joten voipi olla että kaikesta neulomisesta ja virkkauksesta huolimatta vuoden lopulla on enemmän lankaa varastossa kuin vuoden alkaessa… Ehkä puran nuo puserot vasta tammikuussa 🙂
Se on joskus hyvä yllättää tilastolla kun menneen kuun päättymisestä on vain reilu seitsemän tuntia aikaa 🙂 Normaalistihan mä pyrin siihen että viimeistään seuraavan kuun puolivälissä ois valmista…
Suunnittelin että tästä lähin postaan neuleen aina sen valmistuttua ja tilastot erikseen kun niiden aika on. Sillä tavalla tulee tunne etten ole laiska ja saamaton että hommat on hanskassa. Tai siis mähän alotin jo postaamalla ne mansikkasukat.
Sain tilauksen kuplalapasista, joissa olis mustaa ja valkoista. Loppumattomalta tuntuvasta lankavarastosta löytyi Onion Tussah Silkiä molemmissa väreissä, joten ei kun hommiin. Suosituskoko puikoille ois ollut neljä, mutta koska tein lapaset niin päädyin kolmosiin ettei nyt ihan risut ja männynkävyt pääse läpi. Tuossa langassa on 66 % merinovilla ja 34 % tussah-silkiä toivottavasti siitä tuli 100 % yhteensä ja ne on kyllä ihanan pehmoset. Annoin takuun mukaan eli jos ei lämmitä tai jos ei kestä koneen käsinpesuohjelmaa niin teen uudet… siis jostakin toisesta langasta 😉 Ja koska olen niin luova (?) kuvaaja niin vein tumput töihin ja pyysin työkaveria pitämään kukkaruukusta. Oisinkohan mä loman tarpeessa…
Muita kuvia tulee myöhemmin ja muutamat tilaussukat jäi kokonaan kuvaamatta 😦 Mutta nyt sitten se tilasto-osio: kulutin lankaa neulomalla 390 grammaa ja myymällä 1 075 grammaa. Ostin 500 grammaa koska mulle tuli joitain tilauksia, joiden värejä ei löytynyt kotoa. Summa summarun, varastossa on VAIN 9 151 g! Tosin mulle tuotiin Karnaluksista 500 grammaa Alpaca Silkiä neuletakkiin, mutta koska lanka ei ole vielä mun hallussa niin se menee vasta seuraavan kuun tilastoihin 🙂 Alkuvuodesta olen tehnyt virkkaamalla tai neulomalla 3 916 grammaa.
Oli aikaa. Oli lankaa. EI ollut ideoita…. niin ku ei yleensäkään. Mutta koska kysyvä ei tieltä eksy niin turvauduinpa Facebookin Voihan villasukka -ryhmän tukeen. Laitoin kuvan keskeneräisistä sukista ja kysyin ehdotuksia jatkolle. Kerroin että vihreä lanka oli tuossa, sillä ei enää jatketa. Tuo oli muuten aiemminkin neulottua Fairytalen Dreamtime -villalankaa, joka on aivan ihanan pehmosta. Kolmosen puikoilla laitoin menemään, 10 silmukkaa/puikko.
No joo mutta asiaan. Sain nopsaan ehdotuksia, joista yhtä ehdotettiin useamman kerran, nimittäin mansikkaa. Niinpä junasukan varret sai seurakseen mansikat! Keltaiset pilkut on samaa Fairytalea mutta punaiseksi osui joku himpan tuota toista lankaa paksumpi villasekoitelanka. Ja musta niistä tuli aika suloiset vaikka ite sanonkin 🙂 Niin, ne muut ehdotukset olivat mustikka ja porkkana!
Tein kuulkaas kaikkiaan kolme paria sukkia! Että sillai! Ja koska niistä oli kahdet tilaussukat niin oli ihan pakko ostaa lankaa… Ostin yhteensä 550 grammaa ja kolmeen sukkapariin meni 328 g. Eli lokakuun alkaessa oli TAAS kymmenen kiloa rikki, väärään suuntaan: 10 116 grammaa jäljellä. Alkuvuodesta olen tehnyt 3 526 grammaa.
Ja mitä olen tehnyt. No vanhaa satua mukaillakseni, piti tulla kissasukat vaan tuli oravat. Ne oli kiitossukat työkaverille. Mulla oli ihan kiva kissakuva, mutta jouduin muokkaamaan sitä silmukkalukujen mukaan. Ja koska mä en tiedä kissoista juurikaan mitään niin metsään meni 🙂 Vauhdilla. Umpimetsään. No työkaverilla sattui olemaan pähkinöitä pöydällä, joten tein sitten tilataidetta ennen kun hän saapui…
Lankana näissä on Viking Ville, joka on mun mielestä miellyttävää sekä neuloa että hypistellä. Tein 3,5 puikoilla nelosen suosituksesta huolimatta.
Sitten oli vuorossa pikkumiehen sukat toiveella sinimustaraidalliset kokoa 35. No nämä on sinimustaraidalliset kokoa 35 🙂 Lankana on Seiskaveikka ja neulottu 3,5 puikoilla. Nää tummat värit on kyllä luvattoman karheita, terveisiä Novitalle!
Nämä seuraavatkin sukat tilattiin suurinpiirtein että ”noin kahden sentin mustapunaiset raidat varressa ja terä musta”. Joo piti olla puoliväliin pohjetta, mutta mäpä mittasin omaan pohkeeseen… ja en yhtään ajatellut, että saajalla on ehkä VÄHÄN pitemmät ja solakammat sääret ku mulla. Mutta miten se vanha sanonta kuuluukaan: myöhäistä katua kun on kakat housussa. No mutta sukkien mukana lähti paljon lämpimiä ajatuksia ja voimia Elinalle ❤
(Ja koska unohdin että olin ottanu kameralla paremman kuvan, niin tänne joutui tämä kännyräpsäisy. Luithan oikein, se oli kännYräpsäisy!)
Eikä tuo pirun vinjettimuokkaus mitään peittäny, onneksi en kuvannut keittiön pöytää kohti… Näihin silmukoihin ja näihin neulomisiin, tilastellaan taas ensi kuussa 🙂
gigitys 